Aika kiitää ja aamut seuraavat toisiaan. Tänään heräsin ennen kellon soittoa, mutta niin väsyneenä, että olisi tehnyt mieli vain kääntää kylkeä ja jäädä nukkumaan koko päiväksi. Ei mikään ihme, sillä viikonloppuna valvoin aivan liikaa. 

Mitä tänään kirjoittaisin? Tuntuu, että sanottavaa ei ole, ainakaan näin aamulla. 

Avasin äsken Raamatun sattumalta Hoosean kirjan kohdalta, ja luin sieltä pätkän. Olipa tiukkaa tekstiä kansan papeille ja kansalle! (Hoos. 4:4-19) Varmasti ovat sen kyllä ansainneetkin, jos meno on ollut tuollaista, mitä siinä on kuvattu, mm. jakeessa 11 ja 12 sanotaan, että: "Huoruus ja viini vievät kansalta järjen. He ksyyvät neuvoa pyhiltä puiltaan, arvat antavat heille vastauksia. Huoruuden henki eksyttää heidät, he kääntyvät uskottomina pois Jumalansa luota."

Mietin vain, mitkä olisivat Jumalan sanat Suomen kansalle nyt, meidän papeillemme ja tavalliselle kansallemme, joka on hylännyt Jumalansa. Hylännyt Jumalansa...rajusti sanottu, mutta siltä se valitettavasti tuntuu.

Tämän maan sivistys on rakennettu kristilliselle perustalle ja ilman Jumalan siunausta meitä ei varmaankaan kansana edes olisi. Talvisota viimeistään olisi pyyhkinyt meidät pois maailman kartalta. Jumala on kuitenkin armahtanut meitä ja siunannut meitä myös hyvinvoinnilla.

Nyt kaikkea sitä hyvinvointia, mikä vaivalla on rakennettu, ollaan murtamassa. Tätä maata eivät enää hallitse pyrkimys hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen ja muut Jumalanpelosta nousevat arvot, vaan minusta näyttää siltä, että meitä hallitsevat raha ja ahneus, materialismi ja hedonismi, vallanhalu. Ei ajatella ollenkaan heikompien etua, vanhusten, sairaiden yms. vaan ainoastaan ajetaan omia, itsekkäitä pyrkimyksiä. Minusta on pelottavaa, jos kansan johdossa hylätään Raamatulliset arvot, kuten rehellisyys, heikoimpien auttaminen ja lähimmäisen edun asettaminen omaa etua tärkeämmäksi. 

Jotenkin pelkään, että kun Jumala hylätään kansan maailmankatsomuksesta, silloin väistämättä myös arvot muuttuvat, sillä arvotkin nousevat jostain vakaumuksesta. Ja jos vakaumus on vaikkapa se, että olemme kehittyneet näin sivistyneiksi ihmisiksi, koska heikommat ovat karsiutuneet pois lajikehityksessä, niin millaisia ovat arvot? Tai jos vakaumus on, että olemme täällä sattuman oikusta ja meidän on otettava elämästä kaikki mahdollinen nautinto irti, niin kauan kuin sitä kestää, niin kuinka voimme perustella esim. lähimmäisenrakkauden?? 

Jos ei ole mitään korkeampaa Jumalaa, jolle olisimme vastuussa, silloin ei ole väliä sillä, minkä teemme salassa, sillä kukaan ei näe. Jumalan sulkeminen pois maailmankatosmuksesta johtaa käsittääkseni myös ongelmaan siitä, että kuka tai mikä määrittelee oikeudenmukaisuuden ja hyväksyttävän käyöksen, jos me emme vastaa tekemisistämme kenellekään? Jos se on valtio ja laki, se on väistämättä riittämätön, sillä lait eivät kata koko elämää. Jos luotetaan, että ihmisten omatunto kyllä näyttää mikä on oikein, niin sekin voi hyvin olla paatunut. Jos oikeudenmukaisuus suhteellistetaan, (jos se on sinulle oikein, niin se on sinulle oikein, mutta minulle toinen juttu on oikein), niin silloinhan jokainen saa käytännössä tehdä mitä haluaa ja muiluttaa lähimmäistään surutta. 

Okei, kärjistin aika rankasti ja kirjoitin tasan sen, mitä tuli mieleen, joten seassa voi olla epäloogisuuksia. Siksi olisi kiva kuulla teidän lukijoiden näkemyksiä asiasta? 
Aika loppui jo kymmenen minuuttia sitten, eli on ihan pakko lopettaaa!