Minusta on täyttä puppua, että ollakseni viehättävä, minun täytyisi olla tietynlainen, toisenlainen, kuin mitä nyt olen. Mielessäni voi olla lista, mitä kuvittelen muiden ihmisten odottavan. Voin ajatella, että ollakseni viehättävä, minun pitäisi olla hoikempi tai rennompi tai puheliaampi tai.. lista on loputon. 

Kuitenkin väitän, että ihminen voi olla viehättävä ihan omana itsenään, niiden silmissä, jotka näkevät hänet oikein. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää ja miksi pitäisikään olla kaikkien silmissä ihana. Jos ei joku pidä minusta tällaisena, niin en minä siihen kuole.  

Olen huomannut, että minä ja ystäväni pidämme niin erilaisia ihmisiä (miehiä) viehättävinä, että on täysin mahdoton sanoa kuka olisi objektiivisesti kaikkien mielestä hyvä. Kauneus on totisesti katsojan silmässä ja luojan kiitos ihmisiä viehättävät eri asiat. Enkä nyt puhu vain ulkonäöstä, vaan olemuksesta, luonteenpiirteistä, tavasta olla, siitä kokonaisuudesta, mikä ihminen on. 

On vaikea sanoa, miksi toiset ihmiset viehättävät ja toiset eivät. MIksi ystäväni mielestä ihana mies on minusta kaikkea muuta kuin ihana? Onko niin, että ystäväni ymmärtää häntä ja "näkee hänet oikein", näkee jotakin, mitä minä en näe. Ja vastaavasti, ne ihmiset, joista minä olen pitänyt, eivät ehkä ystävieni silmissä ole mitään.  

Miusta tuntuu, että moni vertaa itseään muihin ja kokee, ettei ole viehättävä, vaikka se on täyttä puppua. Tarvitaan vain ihminen, joka "näkee oikein".