Kuuntelen youtubesta Jonne Aaronin kappaletta Taivas itkee hiljaa ja jossain syvällä sydämessäni itkun pato on murtumaisillaan. Niin paljon on kipua, jolle ei ole nimeä eikä sanoja, niin paljon surua joka on jäänyt itkemättä ja kyyneleitä, jotka ovat jäätyneet sisälleni.

Tuon laulun kuullessani tahtoisin huutaa ja itkeä ulos kaikki kyyneleet sydämestäni, mutta en pysty, itkua ei voi pakottaa, eivätkä kyyneleet tottele käskyjäni. Ne tulevat usein silloin kun en niitä kaipaa, mutta jäätyvät silloin kun olisi hyvä itkeä.

Kuunnelkaapa tuo kappale, jos ette ole vielä kuulleet. Ihastuin siihen ensikuulemalta. Siinä jotenkin tiivistyy niin paljon elämäntuskaa ja kuitenkin sain sitä kuunnellessani toivonkipinän. Minusta nuo sanat ovat lohduttavat ja voisin kuvitella kuuntelevani tätä silloinkin kun elämä tekee kipeää. (Kaikkia lauluja ei vaikeina aikoina pysty kuuntelemaan).

Erityisesti kertosäkeen sanat  "taivas itkee hiljaa" puhuttelevat ja lohduttavat. Laulun kirjoittaja tuskin on tarkoittanut sanojaan tulkittaviksi niin kuin minä ne tulkitsen ja varmaan teen väkivaltaa hänen näkemykselleen. Kuitenkin minulle se, että "taivas itkee"  silloin kun minuu sattuu, on kaikista paras lohdutus. Se, että Jumala itkee silloin, kun jotain särkyy minun sisälläni, on lohduttavaa.

Uskon todella, että Jumala rakastaa jokaista ihmistä niin, että häneen koskee nähdä heidän kipunsa.  Uskon, että Jumalaan koskee  myös silloin, kun minä satutan itseäni ja ihmisiä ympärilläni. Uskon, että kärsimys murtaa Jumalan sydäntä. Kun elämäni särkyy palasiksi, Jumala itkee kanssani. Jeesus itki, kun hän tuli rakkaan ystävänsä haudalle.

On ihanaa, että Jumala ei ole vain joku kosminen voima tai persoonaton "jokin" tämän kaiken yläpuolella, vaan hän on persoona, jolla on tunteet ja joka rakastaa kiivaasti tunteilla, aina kipuun, kärsimykseen ja kyyneliin asti. Hän on persoona ja hän lähetti Poikansa, joka eli meidän keskellämme, otti osaa kärsimyksiimme ja lopulta ristillä kantoi kaikki meidän syntitaakkamme. Taivas itkee, sitä, että ihmiset harhailevat maailmassa kodittomina ja musertuvat kurjina taakkansa alle, vaikka tie kotiin on avoinna. Jumala tahtoo ottaa kodittomat ja kurjat omiksi lapsikseen ja antaa heille rauhansa.

Taivas itkee yhä. Minun tähteni. Sinun tähtesi. Kaikkien kärsivien tähden.