Olen väsynyt unelmiin, jotka eivät toteutuneetkaan. Olen saanut tarpeekseni haaveilusta ja positiivisesta ajattelusta. Kaipaan jotain todellista, jotain kipeän aitoa. Sellaista, että voisin nipistää itseäni, enkä heräisikään unesta, vaan tuntisin kipua ja samalla tietäisin,että tämä on totta. 

Olen pettynyt elämään. Tätäkö on tulla aikuiseksi? Onko aikuistuminen sitä, että huomaa miten typerää unelmointi on?  Tai tajuaa, miten turhaa on haaveilla onnesta, koska juuri kun on saamaisillaan siitä otteen, se lipeää käsistä ja huomaat seisovasi yksin keskellä tyhjää katua.

En haluaisi aikuistua, mutta sitä ei kai mitenkään voi välttää. Kaksikymmentäkuusivuotiaana en voi enää vedota siihen, että olen niin nuori vielä. Sen ikäinen on jo vastuullinen aikuinen, viisas ja vakava. Ja kuitenkin sisälläni asuu vielä se pieni tyttö, joka haaveili saavuttavansa onnen. Juha Tapio laulaa laulussaan Ohikiitävää näin: "Pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan, onnen saavuttaa". Kai minä olen sitten pelännyt, aina ja koko elämäni. 

Tai ehkä unelmani olivat vain aivan liian suuria pienelle tytölle, joka silloin olin. Kun tyttö kasvoi ja vuodet kolhivat, myös kaikki turhat kuvitelmat karisivat pois. Pilvilinnat osoittautuivatkin homeisiksi ja haiseviksi ja ne unelmat, joilla minun piti muuttaa maailmaa, särkyivät yksi kerrallaan omaan mahdottomuuteensa. Jonkun olisi pitänyt kertoa pienelle tytölle jo silloin jotain siitä, mitä tiedän nyt. Että ei tarvitse olla paras ollakseen hyvä. Että maailman muuttaminen on sitä, että on lähimmäinen jollekin tai edes yhdelle. Että rakkautta saa osakseen, jos sitä uskaltaa vastaanottaa ja antaa takaisin. 

Joskus toivon, että voisin tavoittaa ne unelmat, jotka lapsena saivat minut syttymään. Sen innon ja tulen, joka paloi kirkkaana. En kuitenkaan enää jaksa rakennella hataria pilvilinnoja, kuvitelmia, jotka haihtuvat kuin aamukaste auringon noustessa. Haaveilun sijaan kaipaan jotain oikeaa ja todellista.  Pilvilinnan sijaan tahdon rakentaa jykevää hirsitaloa, joka kestää iskuja ja auringon paahdetta. Tahdon saavuttaa onnen. 

Pelätä ei saa...