Ajatukseni ovat karanneet jonnekin, en saa mistään otetta. Tiedän vain, että väsyttää. Viikonlopun jälkeenkin olen väsynyt, niin väsynyt, että tekisi mieli mennä heti unille.

Tällä hetkellä harmittaa se, että ihanteet ja korkealle asettamani tavoitteet eivät toteudu omassa elämässäni. Haluaisin elää niin paljon täydempää ja parempaa elämää ja tiedän, että avain siihen on minulla itselläni.  Voisin muokata elämästäni ainakin hitusen paremman ja puhunkin mielelläni elämänmuutoksesta, siitä, kuinka pitäisi syödä terveellisemmin, liikkua enemmän, kuluttaa vähemmän rahaa turhaan, säästää luontoa jne. Kuitenkin todellisuudessa en tee mitään sen eteen, että saavuttaisin ihanteeni. Elän jatkuvassa ristiriidassa. Kun katson ihanteita ja omaa elämääni, haluaisin elämäni olevan aivan toisenlaista kuin se nyt on, mutta en tee mitään muutoksen eteen. Hakkaan päätäni kerta toisensa jälkeen samaan seinään. Minua kalvaa jatkuva riittämättömyydentunne, jonka epäilen johtuvan osittain juuri siitä, että ihanteeni ja elämäni todellisuus eivät kohtaa.

Haluaisin esimerkiksi elää ekologisemmin ja eettisemmin – ja silti päivittäin teen valintoja, jotka sotivat tätä ihannetta vastaan. En jaksa erotella biojätteitä ja ostan turhia asioita vain koska haluan niitä niin kovasti. Ahneus on sydämeeni syvään juurtuneena ja usein en edes jaksa taistella sitä vastaan. Vaikka tiedän, että suuri osa maailman väestöstä elää köyhyydessä, vailla ruokaa, puhdasta vettä ja kodin suojaa, se tieto ei jostain syystä ole saavuttanut minun sydäntäni…tai lompakkoani. Ostin juuri vanhan astiaston ja aterimien tilalle uudet, vaikka tiedän, että on silkkaa hulluutta ostaa uusia tavaroita, kun vanhat ovat vielä käyttökelpoisia. Se on ehkä typerä esimerkki, mutta haluaisin elää yksinkertaisempaa elämää ja ahdistaa kun haalin lisää ja lisää tavaroita. 

MIten voisin sovittaa yhteen korkeat ihanteet ja oman keskeneräisyyteni? Kuinka voisin oppia olemaan tyytyväinen elämääni sellaisena kuin se on, surematta niitä toteutumattomia ihanteita. Onko ihanteet edes tarkoitettu saavutettaviksi?Niiden on pakko olla, sillä muuten niissä ei ole mitään järkeä. Vai ovatko ihanteet sitten järjettömiä ja turhia?

Tähän aikaan päivästä/yöstä pää on ihan pyörällä jo pelkästään väsymyksestä, joten en nyt kykene kovin loogiseen päättelyyn. JA aikaa meni taas AINAKIn tuplasti puoli tuntia. Voi, se puoli tuntia päivässä ei taida oikein onnistua nyt...