Olin viikonlopun reissussa, enkä päässyt koneen ääreen ja se teki todella hyvää! Olen jotenkin niin kasvanut kiinni tietokoneeseen, että tekee hyvää välillä pitää taukoa. En ehtinyt kirjoittaa edes tavallista päiväkirjaa, joten nyt tekee jo mieli purkaa ajatuksia.

Olen kiitollinen niin monesta asiasta juuri nyt.

Ystävyys on siunattu asia. On ihanaa, että on ihmisiä, joille kelpaan omana itsenäni, eikä minun tarvitse yrittää olla jotain enemmän tai vähemmän. Olen iloinen ystävistäni ja siitä, miten mahtavia tyyppejä minulla on ystävinäni.

Toinen siunaus on se, että on sisko ja  vanhemmat, jotka rakastavat minua niin paljon, että uskaltavat sanoa suoraan kun joku asia minun toiminnassani ärsyttää. On niin hyvä kun on ihmisiä, jotka tuntevat minut aivan alusta asti ja joiden elämässä minä olen aina ollut. Olen niin onnellinen, että minulla on perhe.

Olen  niin kiitollinen tästä kesästä  Moni pieni haave on toteutunut tavalla tai toisella. Olen saanut istua parvekkeella lämpiminä kesäiltoina ja ihailla pihapuussa hyppeleviä lintuja. Nyt pääsin mökille ja sain mattoja pestyä, sekä pääsin marjastamaan! Olen saanut todella "maistaa ja katsoa", kuinka Herra on hyvä. Hän on tehnyt asioita, joihin en joskus edes uskaltanut uskoa.

Rohkenen sanoa myös kasvaneeni hieman,( tai ainakin toivon niin). Uskoisin, että vaikka yhä odotan vastauksia suurimpiin rukousaiheisiini, niin olen kuitenkin saanut jonkinlaisia vastauksia. Jumala on tehnyt jotakin parempaa, kuin vain antanut sen, mitä olen pyytänyt. Hän on (toivoakseni) tehnyt työtään minun sydämessäni, poistamalla jotain pelkoja ja antamalla rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Ainakin toivon niin. 

Ehkä Jumala tahtoo kypsyttää minua antamalla aurinkoa ja sadetta vuorotellen. Ehkä joskus näen jotain hedelmääkin syntyvän elämästäni. Toivoa sopii.