Eilen astuttiin iso harppaus pimeään ja talviaika alkoi.  Väsymys on saanut minusta kuristusotteen. Ajatukset liikkuvat hitaasti ja verkalleen.

En tiedä mistä kirjoittaisin. 

Kirjoitanko kesästä, joka kiisi ohitse taas aivan liian nopeasti? Kirjoitanko kaipauksesta, joka jäytää sydäntäni? Kirjoitanko vihasta, joka kuplii välillä pintaan asti? Kirjoitanko surusta, joka on ilonkin pohjalla? Kirjoitanko kaikennielevästä pelosta? Kirjoitanko pettymyksestä elämään ja unelmiin. Vai kirjoitanko Jumalan rakkaudesta, joka on totta, vaikken pysty sitä näkemään tai aina tuntemaan? 

Ehkä luovutan vain ja menen nukkumaan...