Ilta-auringon kultaisessa valossa kaikki näyttää kauniimmalta. Luonto hehkuu loppukesän onnea. Minä istun sisällä kerrostalolaatikoston lokerossa, pimeässä nurkassa, ja tuijotan kirkkaasti valaistua ruutua. Hullua. Menen ainakin parvekkeelle tätä kirjoittamaan. 

Haaveita pitää olla, että jaksaa elää. Haaveita paremmasta, onnellisemmasta tulevaisuudesta. Vaikka ei tässä päivässä ei ole mitään vikaa. OIkeastaan kaikki on nyt juuri niin hyvin, kuin voi vain olla. Onnea varjostaa vain pelko työttömyydestä, kun työpätkä loppuu pian.

Tähän saakka minusta on pidetty hyvää huolta ja olen saanut sen, mitä olen elääkseni tarvinnut ja enemmänkin. Mutta entä tulevaisuudessa? Olenko saanut jo oman osani onnesta? Koska alkaa kurjat ajat? Toisaalta, olenhan saanut maistaa myös vaikeuksia, en vain halua muistella niitä aikoja. En varsinkaan halua kirjoittaa niistä julkisesti. Ja kuitenkin, minusta tuntuu, että on sanottava vielä jotain, muistutukseksi itselleni...

Muista, että silloin, kun sinä olet ollut hajalla, minä olen ollut sinun rinnallasi. Muista, että silloin, kun sinä olet pelännyt, minä olen suojellut sinua. Muista, että silloin, kun sinä olet ollut murheellinen, minä olen ollut lohduttajasi.

 Ja kun tulee vaikeita aikoja, kun vielä joudut kohtaamaan elämän rajallisuuden, muista silloin, että minä olen sinun Herrasi ja sinun Vapahtajasi, minä olen sinun Jumalasi, joka sinua rakastan. Eikä mikään, ei mikään mahti maailmassa, voi erottaa sinua minun rakkaudestani. Minä tahdon auttaa sinua kaikissa tilanteissa, jokaisessa hetkessä, jonka joudut kohtaamaan, minä olen sinun kanssasi. Älä pelkää. 

MInä en anna onnea määrämitalla, vaan minun lähelläni sinulla on ehtymätön ilo ja ikuinen onni. (Ps. 16:11). Se ilo, mikä sinulla on sydämessäsi, ei ehdy, sillä minä olen sen lähde, "valtava ja pohjaton". Pysy minun lähelläni, tuo minun eteeni kaikki se, mikä sydäntäsi painaa, minä tahdon antaa sinulle rauhan. Älä pelkää. 

Tuntuu kuin Jumala sanoisi minulle näin, ja kutsuisi minua jälleen lähelleen, heittämään hänen päälleen kaikki murheeni. Jakamaan jokaisen pienimmänkin huolen- ja ilonaiheen hänen kanssaan. Hän on kiinnostunut elämästäni kokonaisuudessaan, sen pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. 

Kiitos, Jeesus armostasi tänään! Kiitos auringonlaskusta, rauhallisesta ja tyynestä illasta, parvekkeesta, jolta voi ihailla pihapuita ja kuunnella tervapääskyjen kirkuvan taivaalla. Siunaa myös naapureita, joitten mölinä lävistää hiljaisen illan. Siunaa ja armahda. Sinä olet Herra ja sinä olet Kuningas.

Amen.